Sodassa ja rauhassa

Julkaistu 9.10.2023

Sota näyttää nousevan teemaksi tässä tuoreimmassa eli lokakuussa 2023 ilmestyvässä Stiiknafuuliassa. Eikä sota ole tapetilla vain verkkolehdessämme. Se on läsnä tässä ja nyt.

Tätä kirjoittaessani uutisia tulvii Israelista ja Gazasta. Lähi-idässä on puhjennut viimeisin – tuskin viimeinen – sota, joka jo yhdessä päivässä on vaatinut satoja siviiliuhreja. Israelin valtion ja palestiinalaisen äärijärjestö Hamasin välinen konflikti on räjähdysherkkä myös muualla. Kansainvälisellä yhteisöllä olisi nyt vakava paikka rauhanneuvottelujen veturina, eikä vain tässä tapauksessa.

Vaan uskaltaako enää toivoakaan pysyvää rauhaa? Kun sota yhdessä maailmankolkassa loppuu, yhteenotto on käynnissä toisessa ja alkamassa kolmannessa.

Sota ei sittenkään noudata klassista draaman kaarta, puhumattakaan, että lopussa olisi luvassa voimistuminen ja epämiellyttävistä tunteista puhdistuminen, katharsis. Sota jättää jälkeensä surua, kipua, menetyksiä, murtuneita mieliä. Pelkoa uusista sodista.

Nykykirjailijat kuvaavat sotaa usein moniulotteisena ilmiönä, joka kytkeytyy vaikkapa terrorismiin, teknologiaan, pakolaisuuteen ja ihmisoikeuksiin.

Kenties sota aiheena kiehtoo kirjailijoita ja muita taiteilijoita myös siksi, että sen kautta voi tutkia ihmisluonnetta, moraalia, konfliktia ja selviytymistä.

Sodasta kertoaa kirjallisuutta tarvitaan. Ei vähiten siksi, että se auttaa meitä ymmärtämään sodan aiheuttamia traumoja ja jakautumisia mutta ennen kaikkiea siksi, että kirjallisuuden avulla on mahdollista edistää vuoropuhelua ja viime kädessä rauhaa.

Oulun kirjailijaseura järjesti syyskuun toisena viikonloppuna Uuden kirjallisuusfestivaalin, järjestyksessään jo kahdeksannen.

Myös siellä sota nousi vahvasti esiin, mistä enemmän Joel Ollikkalan artikkelissa. Siinä kysytään aiheellisesti: ”Olemmeko oppineet ihmisinä yhtään mitään?” Juttu on tarjolla verkkolehdessämme.

Sotakirjailijaksi profiloitunut Pekka Jaatinen puolestaan toteaa: ”Sota on ääriolosuhde, joka läpivalaisee ihmisen. Hyvyyden ja pahuuden koko kirjo välähtää näkyviin.” Jaatisesta ja hänen tiestään kirjailijuuteen lisää henkilöhaastattelussa.

Voimmeko vastustaa pahaa. Voimmeko asettaa sille rajat? Kyllä voimme, mutta joskus se vaatii rohkeutta ja aina sitä, ettemme luovuta ajatteluamme propagandamestareiden käsiin. Meidän on myös kuunneltava sydäntämme ja omaa moraalitajuamme – joka hetki.

Sillä kysymys rajoista ei kuulu vain historian verimustille lehdille. Tänä päivänä niiden merkitys on suurempi kuin koskaan.

Kursivoitu teksti on napattu eräkirjoistaan tutun Kari Kovalaisen laajasta esseestä, joka ottaa kantaa myös ihmisen muokkaaman maailman ja luonnon väliseen rajankäyntiin. Essee löytyy lehdestämme.

En halua päättää kirjoitustani sotaan enkä rajoihin. Päätän sen voittoon: onneksi olkoon Botnia-kirjallisuuspalkinnon voitosta teoksellasi Onnenpäiviä, Johanna Hulkko! Tänään 9. lokakuuta julkistetun Botnia-voittajan kirjoituksen voit senkin lukea Stiiknafuuliasta.

Rauhallista syksyä,

Satu Koho

PS. Jutut, juttuvinkit ja palaute ovat edelleen erittäin tervetulleita ja saapuvat perille sähköpostilla satu.koho@stiiknafuulia.fi.