Seitsemän runoa Tervolta

1. VENETSIA

Mitä tarkoittaa auringon migreeni,

Gran Canal, Rialton silta

muuta kuin että on aamu

ja sitten on ilta?

Kivisotilas odottaa

sulka hatussaan

miksolyydistä morsiantaan.

Rakkaus on rutto,

turvotusta, kuumetta,

itkee viulu, ikävän potilas.

xxx

2. KAUKANA

Kondolierit, nämä ryhdikkäät nuotit,

lapioivat mutaa siltojen alla,

käy tuuli, verannalla verhot loimuavat,

ikuisuus tunkee

silmiin kuin samea metaani

ja skorpionit yskivät seinien koloissa.

Muistelen ihmisiä joita ei enää ole.

Kalpea valo

kuin planeetat tai kuunpimennys.

Peitän auringoin kädelläni ja on talvi,

hiljaisuus on erilaista,

liikkumatonta.

xxx

3. GUGGENHEIM

Eksyn myös täällä, istuu leijona

vetten päällä San Marcon torilla.

Viiniä lahkeessa, virtsassa verta,

Klee, Pollock, Picasso, Monet!

Aivojen kireät siimat,

neutronien särkiverkot,

tähtien ehdoton sekavuus,

sisälmyksiä nylkevä katse.

Voi pojat, oli teillä hienoja hetkiä.

Unssi rakkautta lisää ja olisitte eläneet

onnellisina leipureina joka jätkä.

xxx

4. SYMI

Symillä oli samanlaista. Keskipäivän

hapeton roihu pakotti hengittämää

suu auki hiilloksen terävät neulat jalkapohjissa.

Kun makasin yöllä pensionaatin huoneessa

alastomana ristiinnaulittuna meritähtenä

hien vesipatjalla seinän takana

naitiin kuin kuntosalin saunassa.

Pakenin kahvilaan jossa nuori mies

kertoi olevansa risteilyllä kahden

äitinsä kanssa.

Aamulla näin satamassa 27 metriä pitkän laivan

jonka kannella valkopukuiset palvelijat kattoivat

aamiaista naiselle joka joskus

oli ollut Afrodite, Kleopatra, Nefernefer.

xxx

5. DUBLIN

Myös Dublin on kaukana ja nälänhätä.

Kalvakkaat lapset juoksevat

pitkin Liffeyn rantoja

kuin tammitynnyrin vanteet,

rännit korisevat helmeilevää merisuolaa tai

kivikuormallisia tahmeita lämpimiä luoteja

joita hiilimustat kylmät kädet sullovat lippaaseen

kuin vasta nostettuja perunoita

ja taas on ilma raikas, on hetken syksy.

xxx

6. PUBISSA

Irlanti on jotain periksiantamatonta

jossa isotkin miehet laulavat kauniisti.

Ravintolan maalivahdilla on

katseessaan rangaistuslaukauksen päättäväisyys

ja loppuottelun umpeen luotu nyrkkeilysäkki.

Hänen käsiään ei ole tehty

empimään. On helpompaa hieroa rauhaa

jos on kokemusta sodasta

mutta minulle hän hymyilee

kuin hyvä paimen,

kuin lämmin kitara.

xxx

7. ELOKUU

Elokuun häikäisy tulee huoneeseen

kuin kaivattu sairaus

ja etsii hämärän ripustimia.

Syksy on ystävä, hiljainen kuolema.

Valokaapelimato puhkaisee sydämen

seinän ja surisee, tuuletin matkii

Traakian merta,

pimeän alukset kehräävät.

…

Jukka Tervo, kokoelmasta Runot 1995 – 2017