Huutoja sateisesta Budapestista
30.9.2022
Kirjamyynti romahti – ja räjähti
11.1.2023
Julkaistu 30.12.2022
Perheenjäseniäni sairastui joulun kieppeillä kennelyskään, rokotuksista huolimatta. Nuoret selvisivät viheliäisestä virustaudista melko vähällä, toki köhivät etenkin maatessaan. Vanhus sen sijaan oli todella kipeä. Jouluyönä hengitys kävi raskaaksi ja katkonaiseksi. Pää sentään nousi yhteiseltä tyynyltämme, kun tarjosin vesitilkkaa. Pelkäsin ja itkin. En ollut valmis luopumaan. Onneksi minun ei tarvinnutkaan.
Tuntuu kuin laivakoira Vilma olisi ollut elämässäni aina. Paras ja ehdoitta rakastava ystäväni (ja vielä enemmän). Vilma on yleensä siellä missä minäkin, ainakin kotioloissa. Tulee työhuoneeseeni, hyväksyy ääneen lukemani keskeneräiset tekstit, puuhailee kanssani keittiössä, lähtee mukaan happihyppelylle ja ottaa vieressäni nokoset. Melkein vastaa, kun kysyn, vaikka onkin ”vain” eläin.
Monet ovat huomauttaneet, että puhun usein itsekseni. Mutta kun en puhu, minähän juttelen Vilmalle: ”Mennäänkö keittämään kahvit?”, ”Mitäs sanot tästä, olisiko tämä hyvä?”, ”Nyt nukkumaan!”
En ole ainoa, jolle eläinystävä on kaikki kaikessa: työkaveri, liikunnanohjaaja, tsemppaaja ja uskottu. Elämänilo. Tiedän, että monella kirjailijaystävällänikin on nelijalkainen rakas.
Lemmikit ovat olleet vuosisatoja kirjailijoiden parhaita tukijoita, koska ne eivät kritisoi.
Hesari kirjotti puolitoista vuotta sitten, että John Steinbeckiä innoitti villakoira, Stephen Kingiä coton de tuléar, Virginia Woolfia cockerspanieli ja Lord Byronia newfoundlandinkoira. Oululaiselle Jorma Kurviselle innoittajana oli susikoira.
Kaunokirjallisuudessa, eikä vain lapsille suunnatussa, eläimet puhkeavat puhumaan ja ajattelemaan tai ainakin peilaavat ihmisten sielunelämää.
Yhdyn täysin Koirien maailmanhistoria– ja Koirien Suomi -tietokirjojen kirjoittajaan Petri Pietiläiseen, joka totesi Ylen haastattelussa seuraavasti:
”Koira pakottaa ihmisen tekemään hyviä asioita itselleen. Se pystyy vaikkapa viemään ihmisen pois internetistä.”
Lupaan, että vuonna 2023 Stiiknafuuliassa on juttua kirjailijan ja hänen lemmikkinsä suhteesta sekä eläinhahmoista kaunokirjallisessa tuotannossa.
Kirjailijat tosin ovat vielä hakusessa, joten ottakaahan yhteyttä, jos olette valmiita jututettaviksi.
Hyvää ja onnellista (kiinalaisittain kanin) vuotta 2023!
Satu Koho
PS. Jutut, juttuvinkit ja palaute ovat edelleen erittäin tervetulleita ja saapuvat perille sähköpostilla satu.koho@stiiknafuulia.fi.
