Palkittu kirjailija Katariina Vuori ei odottele inspiraatiota, vaan pistää hösseliksi

Katariina Vuorella on monta rautaa tulessa: tekeillä on romaani ja kaksi tietokirjaa. Arkeologian pro gradu -tutkielma Hahtiperän hylystä valmistui hiljattain, elokuussa puolestaan syntyi ensimmäinen näytelmäkäsikirjoitus. Tarmoa ja ideoita kirjoittamiseen riittää siis vaikka muille jakaa, mutta mikä saa tuotteliaan ja palkitun kirjailijan sittenkin haaveilemaan tiilenkantajan ammatista?

Teksti ja kuvat: Maria Kurtti

Julkaistu 8.3.2021

Katariina Vuoren kirjailijan taival alkoi vuonna 2014, kun Saunakeittokirja julkaistiin. Jo samana vuonna ilmestyi Kourallinen tabuja, ja huima julkaisutahti on tuottanut tähän mennessä kaikkiaan 19 teosta, joista suurin osa on tietokirjoja.

Ennen kirjailijan uraa Vuori ehti muun muassa valmistua fysioterapeutiksi, työskennellä freelancer-toimittajana sekä seikkailla ympäri maailmaa viiden vuoden purjehdusreissulla.

Vuoren arkeologian opinnot Oulun yliopistossa jäivät aikanaan gradua vaille valmiiksi. Palattuaan yliopiston kirjoille hän aloitti keväällä 2020 Monimediainen luova kerronta -opintokokonaisuuden, jossa opiskelijalla on perusjakson jälkeen valittavanaan yksi kolmesta erikoistumisjaksosta: proosakerronta, elokuva- ja televisiokäsikirjoittaminen tai pelisuunnittelu ja -käsikirjoittamien.

– Pelikäsikirjoittaminen kiinnosti ensin, mutta se osoittautui minun taidoilleni liian tekniseksi. Odotin enemmän tarinankerrontaan keskittymistä, elokuva- ja televisiokäsikirjoittamiseen lopulta suuntautunut Vuori kertoo.

Opintokokonaisuus tuli valmiiksi loppuvuonna 2020, ja Vuoren ensimmäinen näytelmäkäsikirjoitus valmistui viime elokuussa. Kismet-työnimellä toistaiseksi kutsuttava näytelmä oli tarkoitus nähdä tänä keväänä Haukiputaan Teatterikuopalla Roso-runoteatteriryhmän esittämänä, mutta esitykset lykkääntyivät koronan takia.

Ylisukupolvisuuden teemaa käsittelevä käsikirjoitus syntyi nuortenromaani-idean pohjalta, kun oululainen teatterintekijä Sanna-Maija Karjalainen pyysi Vuorelta näytelmätekstiä.    

Draaman käsikirjoittamisessa Vuorta miellyttää se, että siinä asioita pystyy hänen mukaansa kertomaan helpommin, kun ei tarvitse ”kiertää ja kaartaa” kuten proosassa. Tunnin mittaisen näytelmän käsikirjoitus valmistui nopeasti, noin kuukaudessa.

Hahtiperän hylystä on moneksi

Elokuussa 2019 Oulun torinrannasta parkkipaikan kaivuutöissä paljastunut hylky herätti valtakunnallista huomiota. Löytöpaikkansa mukaan Hahtiperän hylyksi nimettyä laivalöytöä pidetään mahdollisesti yhtenä Pohjois-Suomen vanhimmista.

Vuori teki hylystä hiljattain valmistuneen arkeologian pro gradu -tutkielmansa Hahtiperän hylyn biografia.

­ – Tutkin objektibiografian eli esineen elämäkerran kautta hylyn arvoa 1600–1700-luvuilla kun se oli käytössä, 1970-luvulla, jolloin sitä on vahingoitettu Vaakuna-hotellin rakentamisen aikaan ja 2019, jolloin se puunattiin ja puhdistettiin ja siirrettiin hellävaraisesti konservoitavaksi Vantaalle Museoviraston kokoelma- ja konservointikeskukseen, Vuori kertoo.

Lisäksi Vuori työstää hylystä Pohjois-Pohjanmaan museolle tietokirjaa, jolla on tarkoitus kerätä varoja hylyn konservointiin.

­ – Teoksessa avataan arkeologista ja poikkitieteellistä tutkimusprosessia, eli sitä, millaista tietoa muinaisjäännös voi tarjota. Käyn myös läpi konservointiprosessia, ja sitä, miksi se maksaa niin paljon, Vuori sanoo.

Hän haastattelee tietokirjaa varten muun muassa hylyn parissa Vantaalla työskenteleviä tutkijoita.

Tällä hetkellä hylky on purettu osiin, sitä puhdistetaan ja puun solukkoihin imeytetään muovia, joka tukee puuta sisältä päin.

Yhtä isoa hylkyä ei ole Suomessa aiemmin konservoitu, joten vielä ei tiedetä, kuinka kauan konservointiprosessi kaikkiaan kestää.

Osa hylynpalasista, joita ei konservoida, toimitettiin tanssitaiteen professori Pirjo Yli-Maunulalle syksyllä 2020 Hiukkavaarassa esitettyyn, immersiiviseen HYLKY-performanssiin.

Kaivauksilla tutkimusavustajana ollut Vuori vinkkasi Yli-Maunulalle museovaraston hylynpalasista, ja tutkijat näyttivät vihreää valoa ajatukselle, että niitä voisi käyttää eri taide- ja kulttuuriprojekteissa.

– Ajattelen, että kaikki tuommoinen kulttuuriperintöä uudella ja erilaisella tavalla hyödyntävä toiminta on todella tervetullutta, kun se tapahtuu muinaismuistoa kunnioittavalla tavalla. Näin se luo uusia muistoja ja kokemuksia, elämäkerrallisesti ajateltuna esineen elämässä tapahtuu käänne, joka voi vaikuttaa sen arvoon, luoda sille uusia merkityksiä.

Romaani ilman romantiikkaa ja Fridolf Höökin utopia

Vuonna 2017 Vuori teki uuden aluevaltauksen ja julkaisi Kia Walli -nimimerkillä eroottisen viihderomaanin Avocadopastaa. Toinen romaani on parhaillaan kustantamossa kommentoitavana.

– Se ei ole Avokadopastasta tuttua Kia Wallia, siinä ei ole seksiä eikä romantiikkaa. Se kertoo siitä, kun ei puhuta mistään, kun on helpompi puhua vieraan kanssa kuin oman perheen.

Työn alla on myös tietokirja merikapteeni Fridolf Höökistä. Idea syntyi, kun Vuori luki Harry Halénin teoksen Kulkumiehiä – Suomalais-itämainen vieraskirja.

– Höök lähti vuonna 1868 Amurinmaalle Venäjälle rakentamaan ihannesiirtokuntaa, ja kirjassa oli kuvaus aidasta, jonka hän oli tehnyt siellä valaanluista ja simpukoista. Ajattelin, että vitsi mikä jätkä!

Valaanpyynnin lisäksi Höök toimi kartoittajana ja eräänlaisena amatöörietnografina: hän kartoitti Tyynenmeren pohjoisosan rannikkoseutuja pohjoisen Jäämeren seuduilta etelään, piirsi karttoja ja kävi maissa laskemassa alkuperäisasukkaiden määrää sekä keräsi samalla perinnetietoa.

Venäjä halusi asuttaa Amurinmaan aluetta, koska se pyrki ulottamaan valtakuntansa Tyynellemerelle asti. Alueella asui lähinnä korealaisia ja kiinalaisia.

Höökin mukaan lähteneitä seutu houkutti samaan tapaan kuin Amerikka, sillä Suomessa elettiin nälkävuosia.

Amurinmaalla kehuttiin olevan hyvät viljelysmaat ja välimerellinen ilmasto, kultaakin kuului olevan. Ja valaita, joiden pyytäjänä Höök oli konkari.

Kun Höökin 50 henkilön siirtokunta saapui perille Imperator Alexander II -purjelaivalla 11 kuukautta kestäneen merimatkan jälkeen, oli vastassa kuitenkin kova talvi. Pitkään venyneen matkan vuoksi ensimmäinen sato jäi saamatta, ja talvella ruoka loppui kesken.

– Eli se oli samaa paskaa eri paketissa. He lähtivät pakoon pulaa ja puutetta, mutta siellä oli sama homma.

Unelma harmonisesta ihannesiirtokunnasta jäi toteutumatta, kun ankarista elinoloista kärsivät siirtokuntalaiset äityivät tappelemaan keskenään.

Osa palasi takaisin Suomeen, mutta muiden muassa Höök jäi Amurinmaalle.

Vuori kuvaa Höökiä omintakeiseksi introvertiksi, joka etsi asuinpaikakseen rannan, jolla ei asunut ketään muita. Tiettävästi Höök oli kuitenkin kaksi kertaa naimisissa, tosin ensimmäisen vaimon yllä leijuu synkänsävyinen mysteeri.

–  Tarinan mukaan kiinalainen hunghuusi-rosvojoukko olisi murhannut ensimmäisen vaimon ja jättänyt ruumiin roikkumaan katon lamppukoukusta, Vuori kertoo.

Pelätyt hunghuusit ryöstivät ja kiduttivat alueella etenkin länsimaalaisia esimerkiksi kaatamalla kuumaa öljyä alastomien uhrien päälle.

Vuoren mukaan suomalaiset raportoivat ahkerasti siirtokunnan tapahtumista kotimaan sanomalehtiin. Kummallista onkin, ettei huhutusta verityöstä kukaan kirjoittanut mitään.

Vuori on koettanut etsiä asiasta faktatietoa ”kissojen ja koirien kanssa”, mutta toistaiseksi mitään varmaa ei ole löytynyt edes Höökin jälkipolvien avulla. Ensimmäisen vaimon nimestäkään ei ole varmuutta.

Höökin tarina kiinnostaa Vuorta, sillä hän on itsekin aikanaan purjehtinut samaa reittiä kuin siirtokuntalaiset. Vuori on myös opiskellut merenkulun historiaa vaihto-oppilasvuonnaan Montrealissa. Lisäksi kirjailijaa kiinnostaa, miksi utopiat tuppaavat aina menemään hajalle, kun niitä ryhdytään toteuttamaan käytännössä.

Unelma– vaiko utopia? – tiilenkantajan työstä

Vuorella riittää kirjailijan työssään hengästyttävän paljon tekemistä ja uusia ideoita. Hän on saanut työstään tunnustukseksi myös arvostetun Tietokirjapalkinnon. Silti Vuori pohtii usein vaihtoehtoja kirjoittamiselle.

– Usein tuntuu, että parasta olisi joku todella yksinkertainen, fyysinen työ, joka ei olisi lainkaan luovaa. Tiiliharkkojen siirtämistä yksi kerrallaan paikasta a paikkaan b. Homma ei tulisi kotiin mukaan. Kello 16.00 vain jättäisi kasan siihen, Vuori haaveilee.

– Joskus se tuntuu rasittavalta, että kaiken näkee tarinoina. Esimerkiksi kun kaupassa joku tutkii säilykepurkkeja, tai kun lukee perhesurmista, niin heti miettii miten niistä kirjoittaisi, Vuori avaa luovan ajatustyön uuvuttavaa puolta.

– Toisaalta olen onnellisimmillani silloin, kun kirjoitan, ja onnekseni pystyn elättämään sillä itseni ja perheen.

Myös kirjailijan työn kyseenalaistaminen ”oikeana työnä” häiritsee joskus Vuorta, eikä hän jaksaisi perustella työtään.

– Ei hammaslääkäriltä kysytä, että hoidatko oikeita hampaita. Kun ihmiset kuulevat, että ammatti on kirjailija, niin kysytään, että no myydäänkö sinun kirjoja.

Katariina Vuori

• Oulussa asuva kirjailija, jonka perheeseen kuuluu kaksi lasta ja sekarotuinen turre.
• On koulutukseltaan arkeologi ja fysioterapeutti.
• Opiskellut ja työskennellyt ympäri maailmaa, muun muassa Lähi-idässä, Aasiassa ja Afrikassa. Arabiemiraateissa Vuori työskenteli maan edesmenneen hallitsijan Sheikh Zayedin yksityisfysioterapeuttina ja Singaporessa 1990-luvulla Suomen suurlähettilään taloudenhoitajana ja Yhdysvaltain ilmavoimien kuntosalivastaavana.
• Työskennellyt myös freelancer-toimittajana muun muassa Kalevan uutis-, ajankohtais- ja ulkomaan toimituksessa sekä taidekasvattajana Oulun kaupungilla.
• Tuotantoon kuuluu 19 teosta, joista 3 on omakustanteita. Teoksia on käännetty muun muassa saksaksi, unkariksi ja viroksi.
• Sai Suomen tietokirjailijat ry:n Tietokirjailijapalkinnon vuonna 2019 laajasta ja ansiokkaasta tietoteostuotannosta. Perusteluissa Vuorta kuvailtiin hämmästyttävän monipuoliseksi tietokirjailijaksi, jonka tuotannosta löytyy niin ajankohtaisia ja idearikkaita keittokirjoja kuin koskettavia henkilöhistorioita.
• Like julkaisee tietokirjan merikapteeni Fridolf Höökistä vuonna 2022. Vuoren oli tarkoitus matkustaa Trans-Siperian junalla Höökin muinaisen siirtokunnan alueelle Vladivostokin lähelle, mutta korona sotki suunnitelmat.
• Työskentelee tällä hetkellä Koneen Säätiön apurahan saajana Hahtiperän hylystä kertovan pro bono -tietokirjan parissa.
• Harrastaa vähän mitä sattuu ja huvittaa: sunnuntaihiihtelyä ja kesällä suppailua ja kajakointia, koiran kanssa lenkkeilyä ja maalaamista. Säännöllisenä harrastuksena on florettimiekkailu.
• Tiilenkantamistyön lisäksi haaveilee muutaman päivän täydellisestä ajatuslevosta. Toisaalta haaveilee myös siitä, että pääsisi joskus autiolle tai hyvin harvaan asutulle saarelle tai korpimökkiin viikoksi kirjoittamaan.
• Arvelee aikansa riittävän useisiin päällekkäisiin projekteihin siksi, että ”pistää hösseliksi eikä pyörittele peukaloita ja odota inspiraatiota”.
• Motosta kysyttäessä kirjailija vastaa: ”Risto Reipas on joskus sanonut Nalle Puhille ’olet vahvempi kuin luuletkaan’. Tuo voisi olla vaikka tämän päivän motto.”