Muumi, musiikki ja muki

Aivan ensimmäiseksi tulee hankkia muumihenkinen omena-päärynävartalo. Geneettisistä syistä toiset ovat syntymämuumeja ja toiset eivät. Rasvan, sokerin ja keskikaljan avulla jokainen voi hankkia ihan mukiinmenevän muumivartalon. Mukiinmenevästä puheen ollen – jostain muumimukista on kuulemma maksettu huutokaupassa kymppitonni. Kuulostaa mielipuoliselta, mutta posliinirahareiät eivät ole nykyään harvinaisia.

Oikeat muumit – siis keksityt hahmot – asuvat muumipapan rakentamassa pyöreässä talossa. Purjevene on erottamaton osa elämänmenoa. Näiden hankkiminen voi olla työlästä tekomuumille – siis tosielämän ihmiselle. Helppoa sen sijaan on jättää ovensa lukitsematta yöksi. Muumit luottavat maailmaan, ja ovesta saapuu yleensä vain mieluisia vieraita. Muumiväki ajautuu tämän tästä seikkailuihin. Ja niin ajaudut sinäkin, kun jätät oven yöksi auki.

Tasalämpöisenä olentona ihminen ei vaivu horrokseen. Täten on vaikea nukkua kunnon talviunta kuten muumeilla on tapana. Mikään ei silti estä syömästä ylen sadonkorjuuaikaan ja lorvimasta puolisen vuotta punkan pohjalla muuten vain. Keskellä talvea voi piipahtaa ulkona hieman seikkailemassa ja vaikkapa laskea mäkeä perintöhopeatarjottimella.  

Muumit ovat sosiaalisia ja pitävät juhlista. Niihin kutsutaan kaikki muut, paitsi Mörkö. Mörkö on arvoituksellinen, äärimmäisen yksinäinen ja siten pelottava olento. Ihmismuumin tulee vain jättää kutsumatta juhliin se kaikkein yksinäisin tyyppi, jota muutkin hyljeksivät. Muumiperheen ystäväpiiri on sinänsä yllätyksetön. Tarinat vilisevät hahmoja, joiden nimi on suurin piirtein Mummeli, Tummeli tai Höpsäntuura. Nuuskamuikkunen on kulkuri, joka saapuu kevään ensimmäisenä päivänä nauttimaan keittiön antimista ja häipyy sitten puoleksi vuodeksi ”etelään”. Pikku Myy on taskukokoinen naishenkilö, joka tämän tästä uhkaa puremisella tai muulla väkivallalla. Jos ystäväpiirissä ei vielä ole näitä hahmoja, löydät ne mistä tahansa lähiöbaarista.

Muumilaaksossa asuu Nipsu, joka on käytännössä orpo ja sosiaalitapaus. Nipsu pyrkii kuitenkin etsimään aarteita ja muutenkin parantamaan elämänlaatuaan. Vallitsevan narratiivin mukaan Nipsu on ahne, ja hänen vaurastumispyrkimyksensä ovat hölmöjä. Muumit kätyreineen suhtautuvat Nipsuun holhoavasti – niin kuin vain koko elämänsä vailla toimeentulohuolia viettäneiltä voi odottaa. Joutilaan elämäntavan mahdollistava pääoma on muumeille hengitysilman kaltainen itsestäänselvyys. Siksi koko asiasta ei tarvitse puhua. Vanhan rahan tuoksuisilla muumeilla on nimikkolaaksossaan kirjoittamaton yksinoikeus rantataloon, uimakoppiin ja seikkailuntäyteiseen elämään. Muumit mesenoivat monenkirjavia elättejä, mutta aristokraattien tapaan he pitävät pyrkyryyttä rahvaanomaisena. Siksi Nipsun paikka on muumien rytmiryhmässä todisteena näiden jalosydämisyydestä.

Ei sovi unohtaa muumilaulua. Tarkoitan tietenkin Benny Törnroosin Käy muumilaaksoon 

-kappaletta, joka kutsuu tuijottelutuokioon. Sen kertosäe on kuin mantra: paappapapaappapaappaapapaappaa, maammamamaammamaammammamaamaa… Jos ei ole mitään sanottavaa tai et tiedä vastausta kysymykseen, kajauta muumilaulu. Siihen päättyy kiusallinen hiljaisuus tai turha kyseleminen.

Ota siis muumeista mallia seuraavasti: liho roolia varten, hanki suuri talo ja purjevene, seikkaile ja kalastele, välttele yksinäistä tyyppiä ja mitätöi itseäsi heikompia, kestitse teltassa asuvaa pummia, lopeta hommat puoleksi vuodeksi ja laita välillä pystyyn taikapilvikarkelot. Lisäksi bodaa muumi-identiteettiäsi rallattelemalla muumilaulua. Niin helppoa se on!

Nollapersoona

Julkaistu 21.10.2020

Julkaistu ensi kerran joulukuussa 2019, Stiiknafuulian printtinumerossa 31.