Lopuksi

Julkaistu 31.1.2024

Kirjoitan viimeistä tekstiäni Stiiknafuuliaan. Pitäisi varmaan todeta jotain fiksua ja mieliinpainuvaa, tiedä häntä. Fakta on se, kuten Leikkaan Anttikin Puheenjohtajalta-kolumnissaan toteaa, että Stiiknafuulian tarinalle laitetaan piste.

Kun nätisti pyydettiin, tartuin Stiiknafuulian ruoriin vuoden 2014 alussa. Tuolloin Oulun kirjailijaseura julkaisi lehteä maksullisena paperilehtenä ja sillä oli taittaja, sarjakuvataiteilija Ilpo Koskela.

Seurasin pestissäni lehden ensimmäistä päätoimittajaa, toimittajataustaista tietokirjailija Robert Brandbergia. ”Roope” oli luotsannut Stiiknafuuliaa keväästä 2011, itse olin kirjoittanut siihen juttuja harvakseltaan.

Julkaisijan lisäksi lehdellä oli muutakin selkänojaa: Stiiknafuulia oli yksi Kultin eli valtakunnallisen Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton jäsenlehdistä. Vähälevikkisenä mutta arvostettuna julkaisuna se nautti opetus- ja kulttuuriministeriön vuosittain myöntämää merkittävää kulttuurilehtiavustusta.

Tuli työ- ja tutkimuskiireitä, ja minun oli pakko siirtyä sivuun. Kipeäähän se teki. Stiiknafuulia oli vuoden levolla, kunnes kirjallisuudentutkija Kasimir Sandbacka omien sanojensa mukaan kampesi sen pystyyn 2017.

Myös päätoimittaja Kasimirilla oli monta rautaa tulessa, joten hän jätti ruorin lehden avustajana toimineelle Maria Kurtille talvella 2018. En tiedä tarkkaan, missä vaiheessa kulttuurilehtiavustus loppui, mutta ainakaan sitä ei herunut Stiiknafuulialle sen jälkeen, kun tuen myöntäminen siirtyi ministeriöltä Taiteen edistämiskeskukselle 2018. Sitäkään en tiedä, missä vaiheessa Kultin jäsenyydestä luovuttiin.

Marian päätoimittajakaudella Stiiknafuuliasta tuli maksutta luettava verkkolehti nykyiselle alustalleen.

Kun sanomalehtitoimittajana työskentelevä Maria koki hankalaksi sovittaa Stiiknafuulian tekemisen päivätyöhönsä ja vapaa-aikaansa, omat kiireeni olivat hieman helpottaneet ja palasin päätoimittajaksi. Tämä tapahtui vuoden 2022 alussa.

En ole kirjailija, joten en ole Oulun kirjailijaseuran jäsen. Olen journalisti ja kirjallisuudentutkija, jonka intohimona on pohjoinen nykykirjallisuus ja joka tekee yhteistyötä kirjailijaseuran kanssa. Vaikka liittomme Stiiknafuulian nimissä nyt loppuu, suhde säilyy lämpimänä.

Työni jatkuu Botnia-kirjallisuuspalkinnon raadissa, jossa olen ollut mukana alusta asti ja puheenjohtajana viimeiset neljä vuotta.

Raatimme piti vuoden ensimmäisen kokouksensa tällä viikolla. Uutena jäsenenä joukkoon liittyi oululainen kirjagrammaaja Minna Kekkonen (Instagramissa @lukemattomienkirjojenkerho). Vanhoina raatilaisina jatkavat Hanna Jarva, Pia Kaitasuo, Hanna-Leena Määttä, Aleksis Salusjärvi ja Simo Sahlman.

15 000 euron palkinnon vaihtuvaa rahoittajaa edustaa nyt Kaleva Oulun kaupungin ja Osuuskauppa Arinan ollessa pysyviä rahoittajia.

Botnia-palkintoehdokkaat esitellään Oulun kirjamessuilla 12. lokakuuta. Järjestyksessään jo kahdeksas Botnia-palkinnon voittaja palkitaan Helsingin kirjamessuilla lokakuun lopussa.

Kiitän ja allekirjoitan edelleen sen, minkä totesin (joskin preesensissä) Roopen haastatellessa minua painomusteelta tuoksuvaan Stiiknafuuliaan päätoimittajuuteni kynnyksellä loppuvuonna 2013:

Lehti on tarjonnut huikean näköalapaikan pohjoisen kirjallisuuden ja sen tekijöiden parissa.

Se oli sitten siinä.

Satu Koho