Kotonavitutustaudin oirearvio
20.4.2021
Kesää ja kulttuuritapahtumia odotellessa
20.4.2021
Kotonavitutustaudin oirearvio
20.4.2021
Kesää ja kulttuuritapahtumia odotellessa
20.4.2021

Kaunokirjallisuus on turvetta

Kuva: Hertta Leikas

Kuva: Hertta Leikas

Julkaistu 20.4.2021

Kulttuuriministeri Annika Saarikko otti äskettäin kantaa avoimessa kirjeessään turpeentuotantoon. Kulttuuriväki ilmaisi pettymyksensä ministerin ulostulon johdosta – erityisesti esittävä taide on ollut viimeisen vuoden sellaisessa ahdingossa, että ministerin odotettiin kohottavan äänensä jostain muusta aiheesta kuin hapettomissa olosuhteissa hitaasti syntyvästä maatumistuotteesta.

Mutta älkääpäs hätäilkö. Turvehan on osa suomalaista kulttuuria ja identiteettiä. Se mainitaan usein esimerkiksi sellaisissa yhteyksissä kuin ”Sofokleen kirjoittaessa Kuningas Oidipusta Suomessa asuttiin vielä turvemajoissa” tai ”terävä kuin turvenuija”. Jälkimmäisellä viitataan toheloon, tomppeliin tai yksinkertaiseen maaseudun asukkiin.

Saarikko oli julkilausumassaan huolissaan siitä, että Suomi saavuttaa ilmastotavoitteet liian nopeasti turvetuotannon alasajon osalta. Ilmastokeskustelussa turve heiluttaa neuvottelupöytiä, koska ei ole selvää, onko se uusiutuva, hitaasti uusiutuva vai ei lainkaan uusiutuva luonnonvara. En halua käynnistää tätä keskustelua, tässä lehdessä, joten vedän kirjailijan vapaudella linkin kirjallisuuteen.

Kaunokirjallisuus on turvetta. Se vaatii syntyäkseen olosuhteet, joissa ei pysty elämään kuin kirjailija. Niukasti happea, vähän valoa, ei juuri lainkaan ravinteita. Maatuva aines hajoaa epätäydellisesti kirjailijan luomisprosessin aikana ja tuloksena on heterogeeninen rakenne, joka voi vaihdella vähemmän maatuneista, ulkoisista elämänsirpaleista hienojakoiseen, pitkälle maatuneeseen ja omakohtaisia kokemuksia sisältävään massaan. Turpeeksi luokiteltavan kirjallisuuslajin tulee sisältää 75 % orgaanista ainesta eli huttua. Turpeen syntynopeus on suurinta alueilla, joilla lämpötila on vuoroittain tarpeeksi korkea biografisen proosan nopeaan syntymiseen, vuoroittain taas riittävän alhainen, jotta kerätyn, fiktiivisen materiaalin mikrobiologinen hajoaminen tapahtuu kyllin hitaasti.

Eli samoilla linjoilla Saarikon kanssa. Ei luovuta turpeesta liian nopeasti. Se työllistää.

Turveisin

Antti Leikas
puheenjohtaja
Oulun kirjailijaseura ry