Botnia-voittaja käsittelee lapsen kuoleman jälkeistä aikaa tekstin ja kuvan keinoin

Vuoden 2021 ehdokkaita Botnia-kirjallisuuspalkinnon saajaksi kuvattiin kattaukseltaan monipuoliseksi ja tummaksi. Myös Botnia-palkinnon voittajateos, Anna Elina Isoaron kirjoittama ja Mira Malliuksen kuvittama Sinä yönä tuli talvi on aiheeltaan tummasävyinen – ja omakohtainen.

Julkaistu 29.10.2021

Teksti: Siru Uusi-Seppälä

Sinä yönä tuli talvi (WSOY, 2021) on tuore Botnia-kirjallisuuspalkinnon voittaja. Anna Elina Isoaron ja Mira Malliuksen yhdessä työstämä teos käsittelee vastasyntyneen lapsen kuolemaa isoveljen näkökulmasta.

Toisaalta kyseessä ei ole läpikotaisin lohduton teos, siitä pitävät huolen esimerkiksi kuvituksen ja tekstin yhteistyö.

– Esimerkiksi kirjan avainkohta, jossa sairaalasta palaavat vanhemmat kertovat isoveljelle pikkuveljen kuolemasta, on tekstissä hyvin surullinen. Vastapainoksi lohduttomalle surulle aukeaman kuvassa perheenjäsenet halaavat toisiaan. Pyrimme sitä kautta välittämään viestiä, että raskaassa tilanteessa perheenjäsenet saavat tukea toisistaan ja keskinäisestä läheisyydestään, Isoaro kertoo.

Teoksen taustalla on molempien tekijöiden omakohtainen kokemus. Isoaro menetti toisen lapsensa vuonna 2013 tämän menehdyttyä kohtuun jo ennen syntymäänsä. Malliuksen syntymättömällä lapsella havaittiin vakavia rakenne-epämuodostumia. Ennuste oli, että lapsi olisi kuollut viimeistään syntyessään ja lopulta raskaus päädyttiin keskeyttämään.

– Koska aihe on rankka, tuntui tärkeältä, että meillä molemmilla on siihen omakohtainen suhde. Se toi luottamusta, että toinen ymmärtää syvällisesti, millaisia sävyjä ja herkkyyttä aiheen käsittelyyn liittyy, Isoaro kertoo.

– Oli hyvin lohduttavaa, kun uskalsi puhua aiheesta pelkäämättä toisen reaktioita. Koen, että koko yhteinen kirjaprosessimme on ollut iso osa surutyötäni, Mallius säestää.

Teoksessa kuva ja teksti toimivat tiiviissä yhteistyössä. Isoaro ja Mallius keskustelivat tekstin ja kuvan suhteesta niin kasvokkain kuin sähköpostitse.

– Työskentely oli harvinaisenkin tiivistä verraten moneen muuhun kuvitusprojektiin, jossa kuvittajalla ja kirjailijalla ei ole mitään kontaktia prosessin aikana. Yhteistyö oli hedelmällistä sen avoimuuden vuoksi ja apua uskallettiin pyytää puolin jos toisin, Mallius kuvailee yhteistyötä.

Teos lähti tavallaan liikkeelle Isoaron tekstistä. Mikään ei kuitenkaan ollut lukkoon lyötyä ja valmista vielä tässä vaiheessa, vaan teksti ja kuvat elivät yhdessä loppuun asti.

– Teoksen valmistuminen oli hyvin vuorovaikutteista.

– Minulla oli olemassa ensimmäinen käsikirjoitusversio teoksesta, kun otin yhteyttä Miraan ja kysyin häntä yhteistyöhön kanssani, Isoaro kertoo teoksen alkuvaiheista. Ensimmäisen version Isoaro kirjoitti 2017 ja tekijöiden yhteistyö alkoi seuraavana vuonna. Kaiken kaikkiaan teos kypsyi 3–4 vuotta.

Elämä jatkuu – se riittää

Lapsen kuolema on aiheena erilainen kuin esimerkiksi isovanhemman kuoleman aiheuttama suru. Mallius uskoo, että teoksen tapa käsitellä kuolemaa olisi erilainen, jos teos käsittelisi jonkun muun kuin vastasyntyneen tai syntymättömän lapsen kuolemaa.

– Jokainen kuoleman hetki on erilainen ja vaikuttaa eri lailla. Kuolema ennen elämää vetää maton alta monelta niin sanotulta sovitulta säännöltä. Se voi pistää koko pakan hyvin sekaisin.

– Lähtöjärjestys on riipivän väärä, ja suru koettelee luottamusta elämään, Isoaro puolestaan tiivistää.

Isoaron mukaan Sinä yönä tuli talvi -teos ei anna yhtä valmiiksi pureskeltua totuutta siitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Ote on arkisempi.

– Kirjassa kuvataan ennen kaikkea sitä, miten arki jatkuu surun keskellä ja miten surusta pikkuhiljaa kurotellaan kohti valoa ja toivoa.

Sellaista kirjaa Isoaro olisi itse kaivannut, kun käsitteli toisen lapsensa kuolemaa yhdessä 3-vuotiaan esikoisensa kanssa. Heidän tilanteeseensa sopivaa, kuolemaa käsittelevää lastenkirjaa ei tuntunut löytyvän.

– En halunnut enkelitarinoita, vaan kaipasin ennen muuta kirjaa, jossa kuvattaisiin arkea surun varjossa. Koen, että olemme tavoittaneet tällaisen tilanteen erityispiirteet kirjassamme, Isoaro kertoo.

Myös Mallius kuvailee teoksen suhteen kuolemaan olevan arkinen ja toteava. Teos ei määrittele eikä osoittele, ei ohjaa eikä lupaa mitään – muuta kuin sen, että elämä jatkuu.

– Itse mietin silloin vuosia sitten, että nauranko enää koskaan. Ja kirjassamme todetaan, että kyllä se äiti vielä nauraa. Se riittää, Mallius kuvailee.

Tunnustus teoksen taiteellisesta arvosta on tärkeää

Teos on kerännyt sosiaalisessa mediassa myönteistä, kiitollistakin palautetta.

– Ihmiset ovat avoimesti puhuneet keskenmenoistaan ja somessa on tullut kiitosta, että tällainen kaivattu kirja on tehty auttamaan muita vastaavassa tilanteessa olevia perheitä, Mallius kertoo.

Myös Isoaro kuvailee saamaansa palautetta ja kertoo, että lukijat ovat kokeneet kirjan hyvin tarpeelliseksi. Kirja on tuonut lohtua ja myös konkreettista apua siihen, miten aihetta voisi käsitellä perheessä tai esimerkiksi lasten hoitopaikassa.

Myös Isoaron nyt 11-vuotias esikoinen on kuvaillut teosta tarpeelliseksi.

– Hän sanoi, että kirja on tarpeellinen, koska se auttaa muita perheitä ymmärtämään, miltä se tuntuu, kun perheen vauva kuolee, Isoaro kertoo.

Malliuksen lapset kokivat teoksen hyvin surulliseksi, mutta tärkeäksi.

– Vanhempi poikani oli iloinen, että nyt muut perheet saavat lukea kirjaa heti, kun suru on tuore, Mallius kertoo.

Teoksen omakohtaisuus on näkynyt myös perheenjäsenille: Isoaro kertoo sekä puolisonsa että menetetyn vauvan sisarusten tunnistaneen teoksesta tilanteita ja tunnelmia. Mikään oman elämän ja surun dokumentti teos ei kuitenkaan ole.

– Toki kirja on etäännytetty niin, että se ei kuvaa suoraan meidän kummankaan perhettä, vaikka se omista kokemuksistamme ammentaakin, Isoaro kertoo.

Omakohtaisuus on silti saattanut tuoda teokselle enemmän mediahuomiota.

– Kirjamme on saanut mediassa paljon huomiota, osaltaan varmasti siksi, että median on helppo tarttua tällaiseen teokseen, jonka taustalla on molempien tekijöiden traaginen henkilötarina, Isoaro arvelee.

Teoksen saama Botnia-palkinto tuntuu tästäkin syystä tekijöistä erityisen arvokkaalta.

– Palkinto on upea tunnustus! Palkinto osoittaa, että kirjaa ei nähdä vain aiheensa kautta, vaan sillä on myös taiteellista laatua, Isoaro iloitsee.

– Palkinto antaa teokselle huomiota, joka ei perustu omiin kohtaloihimme, vaan itse kirjan taiteelliseen arvoon, mikä on meille tekijöille hyvin tärkeää, myös Mallius kertoo.

Botnia-palkinnossa erityistä on se, että palkinto voidaan myöntää mitä tahansa kirjallisuudenlajia edustavalle teokselle. Tänä vuonna ehdokkaiden joukko oli erittäin kovatasoinen: mukana oli aiemmin muun muassa Botnia-palkinnolla, Tieto-Finlandialla ja Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnolla palkittuja tekijöitä.

– On todella hienoa, että kuvakirja saa tällaisen palkinnon kilpaillessaan upeiden tietokirjojen ja romaanien sekä runoteoksien kanssa. Lastenkirjallisuuden näkökulmasta palkinto on upea saavutus ja olemme kovin kiitollisia, Mallius pohtii.

– Ehdokasjoukko oli todella korkeatasoinen, joten tämä on valtava kunnia, Isoaro lisää.