Kirjallisuus muuttuu korvin koettavaksi
18.4.2023
Lisää dialogia, vähemmän kerrontaa ja kuvailua
18.4.2023
Palkittu kirjallisuuden edistäjä Aleksis Salusjärvi pitää Oulua umpikirjallisena kaupunkina. Täkäläisissä kirjallisuustapahtumissa käyminen on hänen mielestään kansalaisvelvollisuus.
Julkaistu 18.4.2023
Mikä mies, mikä mies, mikä mies? Näin runoilee Tuure Kilpeläinen miehen elämästä. Aleksis Salusjärven liittyessä tänä vuonna Botnia-palkintoraatiin samainen lyriikka saattaa väristä pohjoissuomalaisten huulilla.
Meriittejä tehtävän hoitamiseen Salusjärveltä ei puutu. Hän on suorittanut Jyväskylän yliopistossa kirjallisuuden kirjoittajaopinnot. Mikäli Suomessa on akateeminen tutkinto, josta valmistunut voi väittää olevansa akateemisesti pätevä kirjailija, se on tämä. Salusjärvellä on kirjailijan paperit, mutta häneltä ei ole vielä ilmestynyt omaa kirjaa.
Salusjärvi on toiminut kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintolautakunnan sekä Yleisradion Tanssiva Karhu -runoraadin puheenjohtajana. Hän oli myös Storytel Awards 2023 -palkinnon ”romantiikka ja feelgood” -raadin jäsen. Salusjärvi on työskennellyt muun muassa Yleisradion kulttuuritoimittajana ja Kritiikin Uutisten sekä Lukukeskuksen Kiiltomato-verkkolehden päätoimittajana.
Päätyönään Salusjärvi vetää Sanat haltuun -hanketta. Hän toteaa olevansa todella paljon tekemisissä nuorten kanssa ja opettavansa heille lukemista. Tätä kautta Botnia-raatiinkin tulee nuorten maailmaa, eli raati tavallaan nuorenee.
Botnia-raatiin Salusjärvi uskoo tuovansa innostusta ja intohimoa. Mies naurahtaa lauseensa päälle ja toteaa, että ei usko siitä olevan nykyisinkään puutetta.
Runous ja poetiikka ovat erityisesti Salusjärven kiinnostuksen kohteita, ja hän näkee oman asemansa raadissa hahmottuvan niiden kautta. Runoutta Pohjois-Suomesta ei kovin paljon ole viime aikoina julkaisu. Mitä poetiikkaan tulee, se taas on runokeino ja koskee kaikkea kirjallisuutta.
”Poetiikassa minua kiinnostaa tavat esittää usein enemmän kuin itse asia. Ehkä niitä on vaikea erottaa toisistaan. Tämä on klassinen kysymys muodosta ja sisällöstä. Mutta poetiikka on se, mikä minua viehättää kirjallisuudessa hirveän paljon. Se on varmaan lähtökohtani, kun luen kirjoja.”
Salusjärvi kertoo tuntevansa pohjoissuomalaisen kirjallisuuden melko hyvin. Oulussa häntä viehättää kirjallisuuden elinvoimaisuus.
”Oulussa on kirjallisuus- ja runoklubeja, ja on suorastaan kansalaisvelvollisuus käydä niissä. Niinä parina kertana, kun olen ollut paikalla, meininki on ollut tajuttoman hyvä. Siinä on jotain upeaa ja mahtavaa, että meillä on tällaisia kirjallisuuden ja kulttuurin turvasatamia Suomessa ja Oulussa. Olen ylpeä siitä ja oululaistenkin pitäisi olla.”
Suomalaisessa kirjallisuudessa alueelliset äänenpainot ovat merkittäviä ja kiinnostavia. Pohjois-Suomessa on todella paljon kirjailijoita, jotka kirjoittavat omasta alueestaan maantieteellisesti niin merkittäviä kirjoituksia, että niillä on valtakunnallisesti suuri painoarvo, Salusjärvi sanoo.
”Olen syntynyt ja elänyt nuoruuteni Espoossa. Se on valtavan iso kaupunki, mutta siellä ei ole tällaisia alueellisia äänenpainoja ja ilmiöitä esiintuovia kirjailijoita. Oulussa heitä on paljon, ja se on tärkeä, olennainen ja vaalittava sekä korvaamaton asia. Näiden kirjailijoiden kautta rakentuu identiteettiä ja nousevat näkyviin ne vähemmistöt, joiden tarinoita ei muuten kukaan kertoisi. Jos he eivät näkyisi kirjallisuudessa, olisivatko he sitten oikein olemassakaan?”
Salusjärvi jatkaa, että jos vähemmistöllä ei ole identiteettiä tai näkyvää identiteettiä, ei sille synny myöskään traditioita. ”Puuttumaan jäävät myös oma murre ja senkaltainen itseymmärrys, joka piirtyy paremmin esiin sellaisissa kaupungeissa kuin Tampere tai Oulu. Ne ovat umpikirjallisia kaupunkeja.”
Salusjärvelle kiinnostus kirjallisuuteen ja kulttuuriin on perustavanlaatuisesti eksistentiaalista. Hän kokee etuoikeutena sen, että on saanut elämässään mahdollisuuden valita kirjallisen uran. Hän kertoo löytäneensä kirjallisuudesta sellaisia vastauksia, joita on halunnut vaalia ja ylläpitää.
”En ole löytänyt mitään tärkeämpää, mitä osaisin tai missä minulla voisi olla annettavaa. Mutta kyllä sekin varmaan vaikuttaa, että tulee sellaisesta kodista, jossa on aina arvostettu kirjallisuutta.”
Sanat haltuun -hankkeen puitteissa kehitetään nuorten miesten lukutaitoa Suomessa. Kirjallisuuden merkityksen tiedostamisen kautta Salusjärvi pystyy välittämään nuorille lukemisen tärkeyttä.
Hankesuunnitelmaan kuului aluksi muutama testimielessä tehty opetuskeikka ammatillisen koulutuksen teknisille aloille. Kokeilu onnistui mainiosti. Sen puitteissa löydettiin innostava ja motivoiva tapa kehittää lukutaitoa muun muassa rap-lyriikoiden kautta.
Hanke on laajentunut perusasteelle, sairaalakouluihin, nuorisopsykiatriaan sekä rikos- ja päihdetaustaisiin. Työpajoja järjestetään myös vankiloissa. Salusjärvi ei koe päätyneensä jakamaan tietoa nuorille ylhäältä, vaan taustalla ovat olleet myös itsekkäät syyt. Hän kertoo itse saaneensa ja oppineensa projektista erittäin paljon.
Salusjärvi on työskennellyt sellaisten nuorten kanssa, jotka ovat yhteiskunnan mielestä – ja usein myös omasta mielestään – toivottomia tapauksia.
”Rikos- tai päihdetaustaisilla nuorilla on usein aika arvoton olo. Heidän elämässään on varsin vähän mitään kiinnekohtia. Usein he ovat kuitenkin olleet parhaita oppilaitani.”
Salusjärvi pitää etuoikeutenaan saada olla turvallinen aikuiskontakti nuorille, joilla sellaisia ei liiemmälti ole. Monien kanssa Salusjärvi on ollut tekemisissä pitkään ja saanut heiltä henkilökohtaista palautetta ja kiitosta.
Juuri tästä toiminnasta Salusjärvelle myönnettiin tämän vuoden maaliskuussa Suomen PENin Sananvapauspalkinto. Hän toteaa nöyrän rehellisesti, että tehdystä työstä olisi yhtä hyvin voinut palkita koko kymmenhenkisen tiimin.
”Sananvapaudessa on mieltä ainoastaan silloin, kun ihmiset osaavat käyttää sanoja ja heillä on luku- ja kirjoitustaitoa. Jos ei kykene kunnolla kommunikoimaan tai ilmaisemaan itseään kirjallisesti tai ei ymmärrä uutisia eikä ole kriittistä lukutaitoa, se on aika tyhjä vapaus. Sellaisilla ihmisillä, jotka ajautuvat elämässään hankaluuksiin, ei ole sananvapautta siinä mielessä, etteivät he näy yhteiskunnassa eivätkä usein koe tulevansa kuulluksi. Sen vuoksi heillä ei ole juurikaan sananvaltaa.”
Salusjärvi lisää, että Suomessa elää valtava määrä nuoria polarisoituvassa yhteiskunnassa. He eivät koe kansalaisuutta eivätkä yhteiskuntaa asiana, johon he itse kuuluvat.
Asioita voisi Salusjärven mukaan parantaa tukemalla lukutaitoa. ”Sitä kautta nuorten itseluottamus kohenee ja he voivat hahmottaa identiteettiään ja arvostaa omaa taustaansa ja tarinaansa.”
Salusjärvellä on työn alla aiheesta kirja. Siinä hän haluaa avata sitä, mitä polarisoituva lukutaito tarkoittaa käytännössä. Kirjan tarinat liittyvät hänen kokemuksiinsa Sanat haltuun -hankkeessa.
Sanat olivat hallussa myös Botnia-raatilaisen lempikirjailijaksi paljastuneella Tove Janssonilla, joka on Salusjärven mielestä ”maailmankirjallisuuden kovimpia tyyppejä”.
”Kanssani samaan aikaan eläneistä kirjailijoista hän on vaikuttanut minuun eniten. Esimerkillisen ja uskomattoman hieno ihminen! Uskon sokeasti Janssonin persoonaan ja ihmiskuvaan. Siihen kiteytyy sellaisia asioita, joita haluan itsekin vaalia. Äitini työskenteli hänen kanssaan kotvan aikaa Yleisradiossa, ja tapasinkin Janssonin ohimennen joskus pikkujätkänä”, Aleksis Salusjärvi muistelee.
TEKSTI: JOEL OLLIKKALA
