”Kollegiaalinen hengailu” nousi esiin jäsenkyselyssä
25.4.2022
Katri Rauanjoki ja Minna Mikkonen – maiseman kasvattamat kertojat
25.4.2022Monet kasvot samassa naamassa
”Sosiaalisessa mediassa saa luoda mielikuvia ja paljastaa itsestään sen, mitä parhaaksi näkee. Mutta itseään ei kannata hukata lähtemällä muokkaamaan kasvojaan niin, ettei itsekään enää tunnista niitä. Elämä ei ole näytelmää tai tv-sarjaa”, monikasvoisuutta pohtiva Jyrki Mäki toteaa. (Kuva: Jaani Föhr)
Jyrki Mäki esittäytyy sarjakuvantekijäksi, kuvataiteilijaksi, sanoittajaksi sekä oululaisen Radiopuhelimet-yhtyeen solistiksi ja toiseksi pääsanoittajaksi mutta myös sooloartistiksi. Mäki ei juurikaan erottele eri kasvojaan, vaan ne kaikki ovat hänelle yhtä arkista naamaa. Sama Jyrki kuljettaa kynää piirustuspaperilla tai naputtelee sanoituksia läppärillä.
.
Julkaistu 25.4.2022
Jyrki Mäki ajattelee, että jokaisella ihmisellä on monta roolia. Paitsi että ”rooli” on hänen mielestään huono sana.
”Se mielletään helposti näyttelemiseksi. En minä näyttele piirtäjää tai laulajaa, minä olen niitä.”
Joskus, vaikkapa rokkikeikalla, Mäkikin leikkii rooleilla.
”Aurinkolasit silmille ja keikka-asua päälle, se kuuluu siihen juttuun. Joskus voi pelata toisinkin päin. Olen varmaan ainoa, joka on Tavastialla laulanut rokkia kumisaappaat ja remonttihousut jalassa, kuluneet työrukkaset käsissä ja maaliroiskeinen lippalakki päässä.”
Jokainen meistä käyttäytyy ja pukeutuu eri tavalla eri ympäristöissä ja tilanteissa, mutta ihminen siellä sisällä on sama, Mäki ajattelee.
”Noin ajattelen omistakin tekemisistäni tai useimmiten en ajattele ollenkaan. En siis ota käyttööni eri kasvoja.”
Mitkä ovat muokanneet kasvosi juuri tuollaisiksi?
”Laajasti vastaten, elämä itsessään: perhetausta, kokemukset, kohtaamiset, itsetutkiskelu, sairastumiset, tervehtymiset, maailmanmeno, ikä… Kärjistän ja mainitsen kaksi: yksinäisyys ja bänditoiminta.”
Sarjakuvia Mäki alkoi tehdä paljon ennen kouluikää, päiväkirjaakin hän piti jo lapsena. Sanoituksia hän rupesi kirjoittamaan varhaisteininä ilman sen kummempaa unelmaa bändiin liittymisestä.
”Kirjoitukseni olivat jonkinlaisia runoja, mutta mielsin ne lauluteksteiksi. Hoilasinkin niitä itsekseni ja äänitin c-kaseteille.”
Ensimmäisiin bänditreeneihinsä Mäki asteli vasta 18-vuotiaana. ”Siitä alkoi sosiaalinen elämäni. Yhtyeessä oleminen ja yhdessä tekeminen tuntuivat heti omalta.”
Martinniemessä talosteleva Mäki on vuokrannut työhuoneen Oulun keskustasta. Siellä, kerrostalon kellarissa, hän käy piirtämässä, kirjoittamassa ja maalaamassa, joskin viimeksi mainittu on lähivuosina jäänyt vähälle.
”Myös kotona, vinttikamarin nurkassa, teen noita kaikkia. Piha-aitassa on työhuone roisimpaan työskentelyyn. Siellä veistelen ja kasailen Pölökkypää-veistoksia, jotka löytävät kodin Martinniemen Ukkolanrannasta.”
Mäki kertoo viihtyvänsä merellisessä Martinniemessä. Aktiivista kylätoimintaa ja omaa rauhaa on sopivasti.
”Rantametsässä samoillessa, aavan meren äärellä, mieli kirkastuu ja aivorusina alkaa suoltaa yllättäviäkin aatoksia.”
Luovasta työstä ei juurikaan irtauduta, mikä tuntuu Mäestä miltei piinaavalta – ajatukset kun eivät anna rauhaa, ennen kuin ne saa jotenkin ulos.
”Konkreettinen tekeminen vaihtelee elämäntilanteen sekä menossa olevien ja tulevien projektien mukaan. Välillä työtahti on hektisempi, välillä taas voin touhuta leppoisammin, vaikka ei se tällä päällä meinaakaan onnistua.”
Juuri nyt Mäki työstää sarjakuvaromaania. Taikelta saatu kahden kuukauden apuraha auttaa keskittymään sen piirtämiseen kokopäiväisesti.
Piirtämisen tahtia pitää yllä myös sarjakuvastrippi, jonka Mäki tekee joka viikko paikallislehti Rantapohjaan.
”Keskityn sarjakuvan tekemiseen, ja jos samalla puskee sanoitusidea mieleen, saatan sen pikaisesti raapustaa muistiin ja jatkaa piirtämistä.”
Kaiken lomassa Mäki onkin kirjoittanut sanoitusta, josta on tulossa pitempi kuin yksikään hänen tähänastisista lauluteksteistään.
”Pituus ei ole itsetarkoitus, mutta annan tulla, mitä on tullakseen. Sanoitus pyörii päässäni, ja siihen putkahtelee rivejä kesken arkiaskareiden tai vaikkapa kävelylenkillä.”
Mäki jatkaa, että hän saattaa muokata tekstiä kuukausien, jopa vuosien ajan. Joskus se syntyy varttitunnissa.
Mäki ei ajattele yleisöä luodessaan tekstejä ja kuvia, sillä hän kirjoittaa ja piirtää itsekseen ja itselleen jotain sellaista, mikä tuntuu hänestä koskettavalta. ”En koskaan julkaise itselleni merkityksetöntä tuotosta”, hän tähdentää.
Julkaistu teos taas on kaikkien yhteinen, ja on luonnollista, että tekijää kiinnostaa, miten oma aikaansaannos ehkä resonoi, herättääkö se toisessa ihmisessä tunteita tai ajatuksia.
”Olen hyvilläni palautteesta, on se minkä suuntaista tahansa. Yleisöä en ajattele massana.”
Mikä sinua ilahduttaa tällä hetkellä eniten?
”Nyt keväällä saimme julkaistua toisen sooloalbumini, SYYS. Julkaisukeikasta sain virtaa pitkäksi aikaa. Oli ilahduttavaa, että keikalle oli tullut tuttuja Etelä-Suomesta saakka.”
Radiopuhelimillakin on biisit pitkälle treenattuna seuraavaa pitkäsoittoa varten. Bändi astelee piakkoin studioon tekemään demoa.
Mikä sinua surettaa, ehkä jopa vihastuttaa?
”Sota Ukrainassa mietityttää, surettaa ja vihastuttaa. Suuren naapurimaamme valheisiin pohjautuva politiikka ja sen murhaava teho panevat miettimään ihmisen olemusta. Huolestuttaa muutenkin, mihin tämä maailma on menossa. Ihminen tuhoaa kaikille lajeille yhteistä kotiplaneettaa, eikä tulevaisuus näytä hyvältä”, kulttuurin sekatyöläinen vastaa.
TEKSTI: Satu Koho
