Eeva Maria al-Khazaali: Että näkisin siitä unia
1.3.2019Lauri Ahtinen: Eropäiväkirja
2.5.2019Minna Rytisalo
Rouva C.
Gummerus, 2018.
367 s.
Minnan toinen puoli
Kuusamolainen äidinkielenopettaja Minna Rytisalo (s. 1974) nousi koko kansan tietoisuuteen esikoisteoksensa Lempi (2016) myötä. Suuren suosion saavuttaneen teoksen keskiössä ovat Lapin sodan rikkomat rakkaudet. Lempi myös voitti ensimmäisenä Oulun kirjailijaseuran Botnia-palkinnon. Rytisalon uusimmassa teoksessa Rouva C. matkataan jälleen aikojen taa, mutta tällä kertaa Jyväskylään ja Canthien taloon.
Rouva C. kuvaa niitä aikoja Minna Canthin elämästä, joista emme juuri tiedä. Millainen oli nuori, Jyväskylään opettajaseminaariin lähtenyt Minna Johnson? Kuinka hän päätyi naimisiin opettajansa Ferdinand Canthin kanssa? Millainen oli heidän avioliittonsa? Asiat eivät usein tunnu menevän niin kuin Minna alun perin ajattelee: innokkaana opiskelemaan lähtenyt naisenalku jättääkin opintonsa kesken ja suostuu opettajansa kosintaan torjuttuaan tämän jo kertaalleen. Teoksen rajaus tarjoaa paljon käsiteltyyn aiheeseen tuoreen ja kiinnostavan näkökulman ja antaa mahdollisia selityksiä Minnan elämän käänteisiin.
Rytisalo raottaa teoksessaan myös Minnan luonteen vähemmän tunnettuja puolia. Rytisalon rouva C. on yhtäältä juuri se touhukas, määrätietoinen ja tavoitteellinen nainen, jollaisena hänet tunnetaan. Toisaalta hänen kuvataan kärsivän myös pitkistä masennuskausista, jotka aiheutuvat toistuvista raskauksista, synnytyksistä ja rouvan raskaasta roolista. Luonnollinen perhesuunnittelu ei onnistu ja vaikka Minna rakastaa lapsiaan ehdoitta, saa naisen ahdas osa hänet ajoittain hautautumaan päiväkausiksi sängyn pohjalle. Myös vähävaraisten traagiset kohtalot ja esimerkiksi käynti vaivaismajalla jättävät Minnaan lähtemättömän jäljen.
Ennen kaikkea Rouva C. on kuitenkin tarina Minnan ja Ferdinandin avioliitosta. Puolisoiden rakkaus kasvaa hiljalleen ja kehittyy vahvaksi kumppanuudeksi. Minna ja Ferdinand kuvataan toisiaan kunnioittavina, ymmärtävinä ja toinen toistaan tavoitteissaan tukevana pariskuntana. Arkielämän haasteet ja yhteiskunnan asettamat vaatimukset tuovat kerrontaan kuitenkin sopivaa kitkaa, eikä tarina siksi missään vaiheessa tunnu liian siirappiselta.
Ferdinandin hahmo on varmasti teoksen ihastuttavin. Hänet kuvataan modernina ja avarakatseisena miehenä, joka ei pidä Minnaa pelkkänä vaimona, vaan antaa tämän toteuttaa itseään. Pari rakentaa elämänsä yhdessä, omasta talosta alkaen.
Piirrä meille talo, mies sanoi. […]
Piirrä talo jossa on lämmin lattia, piirrä suuri keittiö ja hyllyille kuparipannut, piirrä seinäpaperit ja vuoteisiin pehmeät peitteet.
Hän piirsi. Hänen kätensä veti viivoja paperille, suoria ja kaarevia, hän näki valmiina sen mitä ei vielä ollut.
Rouva C. etenee näkökulmaa vaihdellen, minkä ansioista lukija pystyy eläytymään tilanteen molempien osapuolien tunteisiin. Tämä on erityisen kiinnostavaa kohdissa, joissa kuvataan Minnan ja hänen opiskeluaikaisen ystävänsä Floran kanssakäymistä. Rytisalon teksti on hyvin maalailevaa ja pienet, tarkkaan harkitut yksityiskohdat tekevät tapahtumista todentuntuisia. Tästä huolimatta teksti soljuu eteenpäin hyvin vaivattomasti. Teoksen kieli on kuulasta ja raikasta, mutta samalla siitä hohkaa lämpö ja vilpittömyys.
Rouva C. piirtää eheän kuvan Minna Canthista herättäen eloon ikiaikaiset kivipatsaat ja jähmeiden valokuvien tuiman Minnan. Hänen vaikutuksensa suomalaiseen tasa-arvoon on kiistämätön, mutta Rytisalo nostaa teoksellaan esiin myös toisenlaisen kuvan Minna Canthista. Rouva C. on henkilönä inhimillisempi ja samaistuttavampi kuin tuntemamme väsymätön taistelija. Tällainen kuvaus on myös varsin virkistävää luettavaa aikana, jolloin sankaritarinoita tuotetaan jo ehkä liikaakin. Emme voi tietää, millainen nainen Minna Canth todella oli, mutta varmaa on, että naisvaikuttajan lisäksi hän oli myös vaimo, äiti, ystävä ja herkkä, syvästi tunteva nainen.
Riikka Lampela
Julkaistu 21.10.2020
Kirja-arvio on julkaistu ensi kerran maaliskuussa 2019, Stiiknafuulian printtinumerossa 28.